Muistolauseet, värssyt ja kukalaitteiden omistusosat.
Kukkalaitteiden omistusosia
- Kiitos äiti (isä) suuresta rakkaudestasi.
- Kiitollisena äidille (isälle).
- Kaivaten sinua äiti (isä).
- Rakkaudella äidille (isälle).
- Äitiä (isää) muistaen.
- Äidin (isän) muistolle.
- Suurella rakkaudella.
- Suurella rakkaudella.
- Muistosi säilyy aina.
- Olet aina sydämessäni.
- Rakastettu – kaivattu.
- Kiitollisena muistaen.
- Syvästi kaivaten.
- Jälleennäkemisen toivossa.
- Lepää Herrasi huomassa.
- Lepää rauhassa.
- Jumalan rauhaa.
- Rauhaisaa lepoa.
- Hyvälle naapurille.
Muistolauseet – värssyt
- Kun ilta saapui, niin matka päättyi ja uneen uuvutti väsyneen. Ei tunnu tuska, ei vaiva mainen, on rauha saapunut sydämeen.
- Oi taivaan Isä rakkahin lepo lempeä hänelle anna. Käsivarsin hellin ja turvallisin ikirauhaan luoksesi kanna.
- Tomu palajaa maahan niin kuin on ollutkin, mutta henki palajaa Jumalan luo, joka sen on antanutkin.
- Suuri oppaamme tuntevi kyllä jokaikisen askeleen, hänen kätensä meidän yllä, kun kutsuvi kirkkauteen.
- Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut Sinun kirjaasi jo ennen kuin ainoakaan niistä oli tullut.
- Takana elämän tuulet edessä rauha – iäisyys
- Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, Sinua kannattavat iänkaikkiset käsivarret.
- Ihminen on kuin tuulen henkäys, hänen päivänsä niin kuin pakeneva varjo.
- Me emme tiedä mit on elää, kuolla, niin vähän tiedämme me lapset maan. Mutt´ korkealla päämme yläpuolella, kaik´ kohtalomme langat solmitaan.
- Pois kutsui Herra jo uupuneen, tien pitkän kulkea antoi. Ajan katsoi Herra täyttyneen. Ikirauhan luoksensa kantoi.
- On tiedossa yksin Korkeimman, miten pitkä on taival vaeltajan. Askel kiireinen hiljenee- seisahtuu liekki elämän hiipuu – sammuu on perille pääsyn aika.
- Vaikene sielu kuuntele hiljaa, on kuolema niittänyt kalleinta viljaa.
- Päämme painuu, sydän on hiljaa, me nöyrrymme eessä noutajan. Hän on korjannut tähkän mi maahan taipui, on auttanut häntä ken matkalla vaipui. Me siunaamme matkasi viimeisen,tuomme kummulles parhaimmat parhaimmat kiitokset.
- Kaunis on kuulla kutsua Luojan, nukkua silloin kun uupunut on. Siirtyä sinne missä rauha missä on tuskakin tuntematon.
- Miten nuorena kuolla on autuas, kuin nukkuisi auringon valoon. On murheiset ystäväs haudallas, pysyt iäti nuorena muistoissa, sinä, päässyt jo Jumalan taloon.
- Ikiliekki ihmisen henki on se syttynyt säteistä auringon ja päivän puoleen se halajaa.
- Ei hautahan lopu ihmisen tie, vaan kuolo uuteen elohon vie.Hiljaa saapui noutaja lauha, hellästi irroitti kahleet maan.
- Kuljetti sinne missä rauha missä ei tuskaa milloinkaan.
- Hän kutsui luokseen jokaisen, ken vaivain taakkaa kantaa. Hän väsynyttä virvoittaa, Hän armahtaa, ja rauhansa antaa.
- Luoja kauan valmisti viljaa, vuosi vuodelta verkalleen. Nyt enkelit kypsän lyhteen, vei elämän Herralleen.
- Päättyi uuras päiväntyö, loppui taiston aika mainen. Kaukorantaan laine lyö, saapuu määrään matkalainen.
- Yö kun aamuksi vaihtui, tuli tyyntä ja hiljaista niin. Yksi portti vain hiljaa aukes, joka iäksi suljettiin.
- Surun kyynelten läpi loistavat onnellisten päivien kultaiset muistot.
- Vaivu varjohon kukkasten lepää lehdossa rauhan maan.
- Sua tuutivat tummat lainehet elon rannalta virran taa oli vastassa uudet valkeudet sumun peittoon häipyi maa.
- Jumalan rauha on kaikkea ymmärrystä ylempi.
- Emme unohda muistoas kaunista hyvää viime leposi olkoon rauhaisaa, syvää.
- Jumala suokoon meille tyyneyttä alistuaksemme siihen mitä emme voi muuttaa.
- Väsynyt sielu rauhan sai valkeni ikuinen sunnuntai.
- Ihmisessä vain kuolevainen katoaa hyvyys, rakkaus ikuisesti jää.
- Kaikella on aikansa mutta ihminen ei tunne Jumalan asettamia aikoja.
- Surusoittoa tuuli hiljainen soi on Herra ottanut omansa pois kotiin taivaan rauhaan iäkseen.
- Sun Isä tahtoos tyytyen saa sydän levon suloisen.
- Ei mikään voi kuolla, ei kukat, ei tuuli, ei rakkaus kuolla voi, ohi polku vain kulkee ja kukat jää taakse ja muualla tuuli soi.
- On lepo jossakin, särkymätön rauha.
- Nyt nukkuos untasi rauhaisaa, sitä siunatkoon Isä taivaan ja maan.
- Ken tulkita vois kaiken tarkoituksen me jäämme, vaiti, hiljaa nöyrtyen.
- Herra sinun kädelläsi on päiviemme määrä.
- Sydän lämmin ei syki enää. Muistosi kallis iäti elää.
- Värähti hiljaa välkkyvät veet, kuiskasi korvessa tuuli, kukkaset vaipuivat rukoukseen, siintävä Korkeus kuuli.
- Saapui Herra luokses hiljaa nouti kotiin väsyneen, herätä sait aamuun taivaan, päivään iänkaikkiseen.
- Jäi jälkeesi kaipuu – jäi sanaton suru.
- Hetkenä illan hiljaisen tuli luoksesi rauha ikuinen.
- Ehti iltaan elon päivät, tuli rauha sydämeen taivaan Isä otti vastaan matkalaisen väsyneen.
- Niin kuin muuttolintusen tie, kotoa kauas matka vie, kuin unelma kiitävi elämä pois, kirkkaus rantahan kodista maan.
- Ei tunne tietänsä ihminen eloon haihtuva hetkinen.
- Jumalan armolahja on iänkaikkinen elämä.
- Elämäsi oli työtä sydämesi oli hyvyyttä olkoon leposi rauhaisaa.
- On ajaton avaruus, arjesta irronnut ikuisuus, on rauha, hiljaisuus.
- Kaikki elon siteet kerran katkeaa muistojen kauniit kiteet ainiaaksi jää.
- Miksi näin, miksi ei myöhempään, sen tietää Herra yksinään.On Jumalan kädessä ihmisen tie Hän matkamme määrää kotihin vie.
- Elo uuras on päättynyt iltahan sydän lämmin sammunut, työpäiväsi pitkä päättynyt elo ainainen alkanut.
- Niin äkkiä, arvaamatta soi hetki kohtalon, kädessä elon Herran päiviemme määrä on.
- On tuska, sairaus, kyyneleet nää sun kohdaltas ohi kaikki tää nyt aurinko kirkas ja lämpöinen on paistava sulle ikuinen.
- Ero kestävi vähän aikaa taas ylhäällä kohtaamme sun.
- Ei pääty elämä kuolemaan vaan vaihtuu uuteen, parempaan.
- Nyt olet päässyt lepohon, niin hyvä unes on.Päättyi matkamme maallinen kerran, rauhan kun saamme helmassa Herran.Kaikesta huolen kannoit, itsesi uhrasit, kaiken annoit.
- Vaikka puhdasta kultaa sydän ois, se kuitenkin uupuu ja sammuu pois, vain muistot ja rakkaus jäljelle jää.
- Syvemmin ei suru voi koskettaa, kun käsi rakkaimman kädestä raukeaa, ei syki enää sydän lämpöinen, on poissa hän, niin rakas – läheinen.
- Niin äkkiä lähdit sä luotamme pois, emme vielä sua antaneet ois.
- Me muistamme sinua siunaten, me kaipaamme hymyäs hyvää, elit kaikkesi antaen, uhraten, unes olkoon kaunista ja pyhää.
- Sun muistos kallis ainiaan jää kauniina mieliimme loistamaan vaikk sydämes kultainen väsyi pois, emme hyvyyttäs, lämpöäs unhoittaa voi.
- Hyvän ihmisen muisto miten se lämmittää miten aina sen soinnusta sieluun sävel pieni soimaan jää.
- herra, sinun luonasi on väsyneen hyvä olla.
- Jumalalle mikään ei ole mahdotonta.
- Näin sanoo Herra: Katso minä itse etsin lampaani ja pidän niistä huolen.
- Kuin sammuis valo tähtien pois lähtö on hyvän ihmisen.
- Älköön teidän sydämenne olkoo murheellinen. Uskokaan Jumalaan, ja uskokaa minuun.
- Olkaa kestäväiset rukouksessa ja siinä kiittäen valvokaa.
- Minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä Hän on seisova multien päällä.
- Vaikk’ puhdasta kultaa sydän ois se kuitenkin uupuu, kuolee pois.
- Sinun turvasi ikiaikojen Jumala, sinua kannattavat iänkaikkiset käsivarret.
- Lohdutus Herra ja apusi anna, armoosi suuren rakkaamme kanna.
- Ajan parhaan hyvä paimen ties, pääsi lepohon väsynyt matkamies.
- Sulle aukes autuaitten saari, meille muistojen jäi kaunis kaari.
- Jäi työsi ahkera meille, hyvän sydämen siunaus elomme teille.
- Jeesus kuolosta eloon vei, Jeesus taivaan tie.
- Maiset valot sammuu kerran, syttyy yössä silmä Herran.
- Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että saisimme viisaan sydämen.
- Kiitos ja siunaus hiljainen myötä, matkalla, joss’ ei tuskaa, ei yötä.
- Niin kuin muuttolintusentie, taivasta kohti kulku vie.
- Sammui täällä elonliekki hiljaa, taukos taistot kauan kestäneet.
- Niin kuin isä siunaa lastaan, syliis ota hänet vastaan.
- Korkealla päämme yläpuolella kaikk’ kohtalomme langat solmitaan.
- Suru suurempikin olla vois, jos ei ylösnousemusta ois.
- Arpa lankesi sinulle ihanasta maasta, ja kaunis on sinun perintöosasi.
- Autuaita on ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä jumalan
- Henki palajaa Jumalan tykö joka on sen antanutkin.
- Kristus on minulle elämä. Kuolema on minulle voitto.
- Rauhani minä annan teille.
- Minä olen ylösnousemus ja elämä.
- Ei siellä päivä laske milloinkaan, soi suvivirret uudet ainiaan.
- Isäni kodissa on monta asuinsijaa.
- Uuden aamun valkeuteen herätä suo nukkuneen.
- Taivaan maas´ ei kyyneleitä lain, ei, vaan siellä ilo kestää aina.
- Katso, uudeksi minä teen kaikki.
- On siellä luona Herran ain´ suvisunnuntai.
- Kun se on paras ollut, on se työtä ja vaivaa ollut.
- Herran on minun paimeneni.
- Minä alan väsyä viimeisen kerran, nukkua sylihin elämän Herran.
- Ikuinen rauha onnellisen osa.
- Jo päättyi matkasi mainen, hyvä rauha sun ympäröi.
- Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet.
- Katkesi elon raja, aukeni rauhan maja, jäi jalon elämän muisto.
- Kuinka ihanat ovat Sinun asuinsijasi, Herra.
- Sinä ansaitset kiitoksen kauneimman luona luoja levon rauhaisaa.
- Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa.
- Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän kruunun.
- On Luoja kädessäsi elomme tie, hän matkamme määrää ja kotiimme vie.
- Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan.
- Ne, jotka kyynelin kylvävät, riemulla saavat niittää.Ristisi, Herra, mua valaiskoon kun tieni painuu kuolon laaksoon.
- Ihminen on kuin tuulen henkäys, hänen päivänsä on katoava varjoon.
- Tuonen viitta, rauhan viitta, kaukana on vaino, riita, kaukana kavala maailma.
- Siellä ompi onnellisten maailma, siellä autuaitten maa.
- Maa maahan jää, mutt´ henki taivahalle.
- Kevyt kulkea on, ei ahdista siellä, ei tuskaa tunneta taivaan tiellä.
- Minun onneni on olla Jumalaa lähellä.
- Nukkuos päivästä tuskan ja levon – vain unen varjo on elämäs´ tie.
- Maan korvessa kulkevi lapsosen tie, hänt´ ihana enkeli kotihin vie.
- Siel´ on lapsen lysti olla, illan tullen tuuditella helmassa tuonelan immen.
- Ketä Jumalat rakastavat, hänet he kutsuvat nuorena luokseen.
- Ei kuollut hän, vain nukkuu hän, iänkaikkisen hän voitti elämän.
- Ei ole yötä, joka ei aamuksi muutu, ei ole kuolemaa, joka ei kirkkautta nää.
- Ei kuolema ole arvoitus, joka kerran ratkeaa, se on ihmisen ihana oikeus.
- Kaikilla on suuri suru, koska pieni kullan muru on muuttanut majaan, tuolle puolen rajaa.
- On lepo jossakin, särkymätön syvä rauha.
- Nuorna kuollut, onnellisna kuollut. Väsyit tuoksinahan maan, pääsit lepoon rauhaisaan.
- Maailman jos myrskyt pauhaa, ei se estä untasi. Suloinen on sulla rauha, ihana on unesi.
- Sä hetken viivyit täällä vaan, kuin kastehelmi päällä maan.
- Ken tulkita voi kaiken tarkoituksen me jäämme vaiti hiljaa nöyrtyen.
- et jättänyt jälkeesi tyhjää sijaa, vaan rakkauden täyttämän muiston.
- Sun kuvasi lapseni kultaisen, mä suljen kätköhön sydämen.
- Ei luotamme annatte sua ois, mut’ Korkeimman lakia emme muuttaa voi.
- Tuonen lehto, öinen lehto, siell’ on hieno hietakehto, sinneppä lapseni saatan.
- Vie yli suuren virran viimeinen silta maan. Soittavat lähtöä kellot kullekin vuorollaan.
- Valo sammuu ja tähti. Hän valoon lähti.
- Hyvä tahtos’ , rakkautes’, iäti me muistamme, neuvoistasi kaunehista, iäti kiitämme.
- Muistosi jätit rakkaat meille, sekä syvän kaipauksen, kiitos suuresta rakkaudestasi..
- Ei ole iäksi mennyt, joka lähti. Katso jo kirkastuu tähti.
- Ei elämä sammu kuolemaan, vain, vaihtuu uuteen parempaan.
- On lepo suuri helmassa Herran, pyhä siunattu hiljaisuus.
- On tuonen lehdossa rauhaisaa, siell’ uupunut sydän levon saa.
- Siunattuja ovat askeleet, siunattuja ovat murheen kyyneleet.
- Ole siunattu äiti ja puoliso hellä, suru raskas on meillä sydämellä.
- Tummat ovat surun kukat. Valoon varjot unohtuvat.
- Vaikk’ äiti on poissa, et unhoon jää. Sydämissäsi sun muistosi eloon jää.
- Tuokiot hiljaiset jälkeesi jäivät. Kultaa sun muistosi kirkkaimmat päivät.
- Taivaan kotiin ihanaiseen sä läksit isä (äiti) luotamme. Hiljaa aamunkoitteessa (illan saapuessa) nukuit kuolon unehen.
- Neuvot hyvät, muistot kauniit, jätit tänne lapsilles’. Oi siitä kiitos.
- Ei surua murhetta sulla, vain sanaton rauha – aamuun tulla.
- ei äidin armaan vaivoja, laps’ parhainkaan voi palkita. Mutt’ kerran toki vaivoistaan, saa palkan luona Jumalan.
- Sykkäile ei sydän hellä, joka meitä rakasti, kylmä on nyt käsi, joka meistä huolehti.
- Tuska loppui, tuli rauha, uni pitkä ja hiljainen.
- Jättänyt olet taistojen maan. Olet siirtynyt lepohon rauhaisaan.
- Äkisti astuit kuolon tielle. Kaipauksen jätit meille.
- Siell’ alla kummun ei tuska tunnu, siell’ on tyyntä ja rauhaisaa.
- Niin äkkiä voi käsky tuonen tulla, hetkellä jot’ ei voi aavistaa.
- Etäällä, täältä kaukana maasta, ei enää tuska ei murhe raasta.
- Nukkua äiti rauhassa, niin tyyntä on tuonen mailla. Tuskat kaikki on rauenneet, sydän on huolia vailla.
- On murhe, valitusta ei, syvä kaipaus vaan.
- Mainen taisto, työ on laantunut. Ikirauhan olet saanut.
- Hän nukkui herätäkseen eloon parempaan, miss’ei maiset vaivat voi saavuttaa.
- Lujimmatkin siteet katkeavat kerran. Ikuista vaan on rakkaus Herran.
- Mentyäsi päivä pilveen käy valon sädettä ei yössä näy.
- Herra, Sinun armosi on suurempi kuin elämä.
- Herra, Sinun tykönäsi on anteeksiantamus.
- Hiljaa kuolon kello lyö, päättyi isän päivän työ. Haudan lepoon kutsui väsyneen.
- Rakkauteeni hellään, hyvään, kiedon unesi syvään.
- Jo rauhan sait. Sä pääsit lepohon. Sun tuskas, taistelus ohi on.
- Herra, auta meitä tahtoosi tyytymään.
- Herra antoi, Herra otti. Kiitetty olkoon Herran nimi.
- On niin kuin päivä mailleen mennyt ois, kun isän silmään katse sammui pois.
- Ole valmiina päivin ja illoin, joka aamu, hetki ja yö. Kun et tiedä missä ja milloin sydän viimeisen kerran lyö.
- Sun hautas aukeni liian varhain, jos ihmismielin se mitataan. Vaan Herran tahto on aina parhain, se oppikaamme muistamaan.
- Auttanut ei ihmisapu, hoiva. Jeesus parhaan avun soi.
- Älä pelkää, sanoo Herra. Minä olen sinut nimeltäsi kutsunut. Sinä olet minun.
- Yön siivet jo peittävät ehtoon. Hän siirtyy muistojen lehtoon.
- Elämässä arvokasta vain hyvän ihmisen muisto.
- On päättynyt rakkaamme maallinen retki, niin yllättäen tuli lähtösi hetki. Olkoon leposi rauhaisaa, pyhää.
- Ahersit ahkerasti tehden työtä, päivä riittänyt ei valvoit yötä. Nurkumatta pelon kuorman kannoit.
- Hiljaa Herran käsi käteen väsyneen. Hiljaa siirtyi äidin sielu kotiin iäiseen.
- Herra annoit uupuneelle parhaimpasi, annoit hänelle rauhan rauhastasi.
- Tutkimattomat ovat Herran tiet.
- Jumala on rakkaus.
- Sammui loiste silmäin valon, taukosi sykintä sydämen jalon.
- Kilvoituksen kestit hyvän, palkinnoksi sait, uneen syvän.
- On maa, johonka kaikki polut katoaa, on rauhan maa.
- Mun kanteleeni kauniimmin taivaassa kerran soi. Siellä uusin äänin suloisin, mun suuni laulaa voi.
- Yksin tietä kuljen kuvasi muistooni suljen.
- Mentyäsi suru jää. Kyynel kirkas kimmeltää..
- Kukat sun uneesi rauhan tuokoot, lempeäksi lähtö hetkesi luokoot.
- Kuihtuvat kummulla kukat nää. Muistosi kallis jälkeen jää.
- oli vuoro sun lähteä varhain, kun päivä on kukkiva, parhain.
- Elämänpurtesi rantaan laski, punertaa taivaalla ehtoon vaski.