Kukkalaitteiden omistusosia
1. Kiitos äiti (isä) suuresta rakkaudestasi.
2. Kiitollisena äidille (isälle).
3. Kaivaten sinua äiti (isä).
4. Rakkaudella äidille (isälle).
5. Äitiä (isää) muistaen.
6. Äidin (isän) muistolle.
7. Suurella rakkaudella.
8. Suurella rakkaudella.
9. Muistosi säilyy aina.
10. Olet aina sydämessäni.
11. Rakastettu – kaivattu.
12. Kiitollisena muistaen.
13. Syvästi kaivaten.
14. Jälleennäkemisen toivossa.
15. Lepää Herrasi huomassa.
16. Lepää rauhassa.
17. Jumalan rauhaa.
18. Rauhaisaa lepoa.
19. Hyvälle naapurille.

Muistolauseet – värssyt
1. Kun ilta saapui, niin matka päättyi ja uneen uuvutti väsyneen. Ei tunnu tuska, ei vaiva mainen, on rauha saapunut sydämeen.
2. Oi taivaan Isä rakkahin lepo lempeä hänelle anna. Käsivarsin hellin ja turvallisin ikirauhaan luoksesi kanna.
3. Tomu palajaa maahan niin kuin on ollutkin, mutta henki palajaa Jumalan luo, joka sen on antanutkin.
4. Suuri oppaamme tuntevi kyllä jokaikisen askeleen, hänen kätensä meidän yllä, kun kutsuvi kirkkauteen.
5. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut Sinun kirjaasi jo ennen kuin ainoakaan niistä oli tullut.
6. Takana elämän tuulet edessä rauha – iäisyys
7. Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, Sinua kannattavat iänkaikkiset käsivarret.
8. Ihminen on kuin tuulen henkäys, hänen päivänsä niin kuin pakeneva varjo.
9. Me emme tiedä mit on elää, kuolla, niin vähän tiedämme me lapset maan. Mutt´ korkealla päämme yläpuolella, kaik´ kohtalomme langat solmitaan.
10. Pois kutsui Herra jo uupuneen, tien pitkän kulkea antoi. Ajan katsoi Herra täyttyneen. Ikirauhan luoksensa kantoi.
11. On tiedossa yksin Korkeimman, miten pitkä on taival vaeltajan. Askel kiireinen hiljenee- seisahtuu liekki elämän hiipuu – sammuu on perille pääsyn aika.
12. Vaikene sielu kuuntele hiljaa, on kuolema niittänyt kalleinta viljaa.
13. Päämme painuu, sydän on hiljaa, me nöyrrymme eessä noutajan. Hän on korjannut tähkän mi maahan taipui, on auttanut häntä ken matkalla vaipui. Me siunaamme matkasi viimeisen,tuomme kummulles parhaimmat parhaimmat kiitokset.
14. Kaunis on kuulla kutsua Luojan, nukkua silloin kun uupunut on. Siirtyä sinne missä rauha missä on tuskakin tuntematon.
15. Miten nuorena kuolla on autuas, kuin nukkuisi auringon valoon. On murheiset ystäväs haudallas, pysyt iäti nuorena muistoissa, sinä, päässyt jo Jumalan taloon.
16. Ikiliekki ihmisen henki on se syttynyt säteistä auringon ja päivän puoleen se halajaa.
17. Ei hautahan lopu ihmisen tie, vaan kuolo uuteen elohon vie.Hiljaa saapui noutaja lauha, hellästi irroitti kahleet maan.
18. Kuljetti sinne missä rauha missä ei tuskaa milloinkaan.
19. Hän kutsui luokseen jokaisen, ken vaivain taakkaa kantaa. Hän väsynyttä virvoittaa, Hän armahtaa, ja rauhansa antaa.
20. Luoja kauan valmisti viljaa, vuosi vuodelta verkalleen. Nyt enkelit kypsän lyhteen, vei elämän Herralleen.
21. Päättyi uuras päiväntyö, loppui taiston aika mainen. Kaukorantaan laine lyö, saapuu määrään matkalainen.
22. Yö kun aamuksi vaihtui, tuli tyyntä ja hiljaista niin. Yksi portti vain hiljaa aukes, joka iäksi suljettiin.
23. Surun kyynelten läpi loistavat onnellisten päivien kultaiset muistot.
24. Vaivu varjohon kukkasten lepää lehdossa rauhan maan.
25. Sua tuutivat tummat lainehet elon rannalta virran taa oli vastassa uudet valkeudet sumun peittoon häipyi maa.
26. Jumalan rauha on kaikkea ymmärrystä ylempi.
27. Emme unohda muistoas kaunista hyvää viime leposi olkoon rauhaisaa, syvää.
28. Jumala suokoon meille tyyneyttä alistuaksemme siihen mitä emme voi muuttaa.
29. Väsynyt sielu rauhan sai valkeni ikuinen sunnuntai.
30. Ihmisessä vain kuolevainen katoaa hyvyys, rakkaus ikuisesti jää.
31. Kaikella on aikansa mutta ihminen ei tunne Jumalan asettamia aikoja.
32. Surusoittoa tuuli hiljainen soi on Herra ottanut omansa pois kotiin taivaan rauhaan iäkseen.
33. Sun Isä tahtoos tyytyen saa sydän levon suloisen.
34. Ei mikään voi kuolla, ei kukat, ei tuuli, ei rakkaus kuolla voi, ohi polku vain kulkee ja kukat jää taakse ja muualla tuuli soi.
35. On lepo jossakin, särkymätön rauha.
36. Nyt nukkuos untasi rauhaisaa, sitä siunatkoon Isä taivaan ja maan.
37. Ken tulkita vois kaiken tarkoituksen me jäämme, vaiti, hiljaa nöyrtyen.
38. Herra sinun kädelläsi on päiviemme määrä.
39. Sydän lämmin ei syki enää. Muistosi kallis iäti elää.
40. Värähti hiljaa välkkyvät veet, kuiskasi korvessa tuuli, kukkaset vaipuivat rukoukseen, siintävä Korkeus kuuli.
41. Saapui Herra luokses hiljaa nouti kotiin väsyneen, herätä sait aamuun taivaan, päivään iänkaikkiseen.
42. Jäi jälkeesi kaipuu – jäi sanaton suru.
43. Hetkenä illan hiljaisen tuli luoksesi rauha ikuinen.
44. Ehti iltaan elon päivät, tuli rauha sydämeen taivaan Isä otti vastaan matkalaisen väsyneen.
45. Niin kuin muuttolintusen tie, kotoa kauas matka vie, kuin unelma kiitävi elämä pois, kirkkaus rantahan kodista maan.
46. Ei tunne tietänsä ihminen eloon haihtuva hetkinen.
47. Jumalan armolahja on iänkaikkinen elämä.
48. Elämäsi oli työtä sydämesi oli hyvyyttä olkoon leposi rauhaisaa.
49. On ajaton avaruus, arjesta irronnut ikuisuus, on rauha, hiljaisuus.
50. Kaikki elon siteet kerran katkeaa muistojen kauniit kiteet ainiaaksi jää.
51. Miksi näin, miksi ei myöhempään, sen tietää Herra yksinään.On Jumalan kädessä ihmisen tie Hän matkamme määrää kotihin vie.
52. Elo uuras on päättynyt iltahan sydän lämmin sammunut, työpäiväsi pitkä päättynyt elo ainainen alkanut.
53. Niin äkkiä, arvaamatta soi hetki kohtalon, kädessä elon Herran päiviemme määrä on.
54. On tuska, sairaus, kyyneleet nää sun kohdaltas ohi kaikki tää nyt aurinko kirkas ja lämpöinen on paistava sulle ikuinen.
55. Ero kestävi vähän aikaa taas ylhäällä kohtaamme sun.
56. Ei pääty elämä kuolemaan vaan vaihtuu uuteen, parempaan.
57. Nyt olet päässyt lepohon, niin hyvä unes on.Päättyi matkamme maallinen kerran, rauhan kun saamme helmassa Herran.Kaikesta huolen kannoit, itsesi uhrasit, kaiken annoit.
58. Vaikka puhdasta kultaa sydän ois, se kuitenkin uupuu ja sammuu pois, vain muistot ja rakkaus jäljelle jää.
59. Syvemmin ei suru voi koskettaa, kun käsi rakkaimman kädestä raukeaa, ei syki enää sydän lämpöinen, on poissa hän, niin rakas – läheinen.
60. Niin äkkiä lähdit sä luotamme pois, emme vielä sua antaneet ois.
61. Me muistamme sinua siunaten, me kaipaamme hymyäs hyvää, elit kaikkesi antaen, uhraten, unes olkoon kaunista ja pyhää.
62. Sun muistos kallis ainiaan jää kauniina mieliimme loistamaan vaikk sydämes kultainen väsyi pois, emme hyvyyttäs, lämpöäs unhoittaa voi.
63. Hyvän ihmisen muisto miten se lämmittää miten aina sen soinnusta sieluun sävel pieni soimaan jää.
64. herra, sinun luonasi on väsyneen hyvä olla.
65. Jumalalle mikään ei ole mahdotonta.
66. Näin sanoo Herra: Katso minä itse etsin lampaani ja pidän niistä huolen.
67. Kuin sammuis valo tähtien pois lähtö on hyvän ihmisen.
68. Älköön teidän sydämenne olkoo murheellinen. Uskokaan Jumalaan, ja uskokaa minuun.
69. Olkaa kestäväiset rukouksessa ja siinä kiittäen valvokaa.
70. Minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä Hän on seisova multien päällä.
71. Vaikk’ puhdasta kultaa sydän ois se kuitenkin uupuu, kuolee pois.
72. Sinun turvasi ikiaikojen Jumala, sinua kannattavat iänkaikkiset käsivarret.
73. Lohdutus Herra ja apusi anna, armoosi suuren rakkaamme kanna.
74. Ajan parhaan hyvä paimen ties, pääsi lepohon väsynyt matkamies.
75. Sulle aukes autuaitten saari, meille muistojen jäi kaunis kaari.
76. Jäi työsi ahkera meille, hyvän sydämen siunaus elomme teille.
77. Jeesus kuolosta eloon vei, Jeesus taivaan tie.
78. Maiset valot sammuu kerran, syttyy yössä silmä Herran.
79. Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että saisimme viisaan sydämen.
80. Kiitos ja siunaus hiljainen myötä, matkalla, joss’ ei tuskaa, ei yötä.
81. Niin kuin muuttolintusentie, taivasta kohti kulku vie.
82. Sammui täällä elonliekki hiljaa, taukos taistot kauan kestäneet.
83. Niin kuin isä siunaa lastaan, syliis ota hänet vastaan.
84. Korkealla päämme yläpuolella kaikk’ kohtalomme langat solmitaan.
85. Suru suurempikin olla vois, jos ei ylösnousemusta ois.
86. Arpa lankesi sinulle ihanasta maasta, ja kaunis on sinun perintöosasi.
87. Autuaita on ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä jumalan.
88. Henki palajaa Jumalan tykö joka on sen antanutkin.
89. Kristus on minulle elämä. Kuolema on minulle voitto.
90. Rauhani minä annan teille.
91. Minä olen ylösnousemus ja elämä.
92. Ei siellä päivä laske milloinkaan, soi suvivirret uudet ainiaan.
93. Isäni kodissa on monta asuinsijaa.
94. Uuden aamun valkeuteen herätä suo nukkuneen.
95. Taivaan maas´ ei kyyneleitä lain, ei, vaan siellä ilo kestää aina.
96. Katso, uudeksi minä teen kaikki.
97. On siellä luona Herran ain´ suvisunnuntai.
98. Kun se on paras ollut, on se työtä ja vaivaa ollut.
99. Herran on minun paimeneni.
100. Minä alan väsyä viimeisen kerran, nukkua sylihin elämän Herran.
101. Ikuinen rauha onnellisen osa.
102. Jo päättyi matkasi mainen, hyvä rauha sun ympäröi.
103. Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet.
104. Katkesi elon raja, aukeni rauhan maja, jäi jalon elämän muisto.
105. Kuinka ihanat ovat Sinun asuinsijasi, Herra.
106. Sinä ansaitset kiitoksen kauneimman luona luoja levon rauhaisaa.
107. Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa.
108. Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän kruunun.
109. On Luoja kädessäsi elomme tie, hän matkamme määrää ja kotiimme vie.
110. Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan.
111. Ne, jotka kyynelin kylvävät, riemulla saavat niittää.Ristisi, Herra, mua valaiskoon kun tieni painuu kuolon laaksoon.
112. Ihminen on kuin tuulen henkäys, hänen päivänsä on katoava varjoon.
113. Tuonen viitta, rauhan viitta, kaukana on vaino, riita, kaukana kavala maailma.
114. Siellä ompi onnellisten maailma, siellä autuaitten maa.
115. Maa maahan jää, mutt´ henki taivahalle.
116. Kevyt kulkea on, ei ahdista siellä, ei tuskaa tunneta taivaan tiellä.
117. Minun onneni on olla Jumalaa lähellä.
118. Nukkuos päivästä tuskan ja levon – vain unen varjo on elämäs´ tie.
119. Maan korvessa kulkevi lapsosen tie, hänt´ ihana enkeli kotihin vie.
120. Siel´ on lapsen lysti olla, illan tullen tuuditella helmassa tuonelan immen.
121. Ketä Jumalat rakastavat, hänet he kutsuvat nuorena luokseen.
122. Ei kuollut hän, vain nukkuu hän, iänkaikkisen hän voitti elämän.
123. Ei ole yötä, joka ei aamuksi muutu, ei ole kuolemaa, joka ei kirkkautta nää.
124. Ei kuolema ole arvoitus, joka kerran ratkeaa, se on ihmisen ihana oikeus.
125. Kaikilla on suuri suru, koska pieni kullan muru on muuttanut majaan, tuolle puolen rajaa.
126. On lepo jossakin, särkymätön syvä rauha.
127. Nuorna kuollut, onnellisna kuollut. Väsyit tuoksinahan maan, pääsit lepoon rauhaisaan.
128. Maailman jos myrskyt pauhaa, ei se estä untasi. Suloinen on sulla rauha, ihana on unesi.
129. Sä hetken viivyit täällä vaan, kuin kastehelmi päällä maan.
130. Ken tulkita voi kaiken tarkoituksen me jäämme vaiti hiljaa nöyrtyen.
131. et jättänyt jälkeesi tyhjää sijaa, vaan rakkauden täyttämän muiston.
132. Sun kuvasi lapseni kultaisen, mä suljen kätköhön sydämen.
133. Ei luotamme annatte sua ois, mut’ Korkeimman lakia emme muuttaa voi.
134. Tuonen lehto, öinen lehto, siell’ on hieno hietakehto, sinneppä lapseni saatan.
135. Vie yli suuren virran viimeinen silta maan. Soittavat lähtöä kellot kullekin vuorollaan.
136. Valo sammuu ja tähti. Hän valoon lähti.
137. Hyvä tahtos’ , rakkautes’, iäti me muistamme, neuvoistasi kaunehista, iäti kiitämme.
138. Muistosi jätit rakkaat meille, sekä syvän kaipauksen, kiitos suuresta rakkaudestasi..
139. Ei ole iäksi mennyt, joka lähti. Katso jo kirkastuu tähti.
140. Ei elämä sammu kuolemaan, vain, vaihtuu uuteen parempaan.
141. On lepo suuri helmassa Herran, pyhä siunattu hiljaisuus.
142. On tuonen lehdossa rauhaisaa, siell’ uupunut sydän levon saa.
143. Siunattuja ovat askeleet, siunattuja ovat murheen kyyneleet.
144. Ole siunattu äiti ja puoliso hellä, suru raskas on meillä sydämellä.
145. Tummat ovat surun kukat. Valoon varjot unohtuvat.
146. Vaikk’ äiti on poissa, et unhoon jää. Sydämissäsi sun muistosi eloon jää.
147. Tuokiot hiljaiset jälkeesi jäivät. Kultaa sun muistosi kirkkaimmat päivät.
148. Taivaan kotiin ihanaiseen sä läksit isä (äiti) luotamme. Hiljaa aamunkoitteessa (illan saapuessa) nukuit kuolon unehen.
149. Neuvot hyvät, muistot kauniit, jätit tänne lapsilles’. Oi siitä kiitos.
150. Ei surua murhetta sulla, vain sanaton rauha – aamuun tulla.
151. ei äidin armaan vaivoja, laps’ parhainkaan voi palkita. Mutt’ kerran toki vaivoistaan, saa palkan luona Jumalan.
152. Sykkäile ei sydän hellä, joka meitä rakasti, kylmä on nyt käsi, joka meistä huolehti.
153. Tuska loppui, tuli rauha, uni pitkä ja hiljainen.
154. Jättänyt olet taistojen maan. Olet siirtynyt lepohon rauhaisaan.
155. Äkisti astuit kuolon tielle. Kaipauksen jätit meille.
156. Siell’ alla kummun ei tuska tunnu, siell’ on tyyntä ja rauhaisaa.
157. Niin äkkiä voi käsky tuonen tulla, hetkellä jot’ ei voi aavistaa.
158. Etäällä, täältä kaukana maasta, ei enää tuska ei murhe raasta.
159. Nukkua äiti rauhassa, niin tyyntä on tuonen mailla. Tuskat kaikki on rauenneet, sydän on huolia vailla.
160. On murhe, valitusta ei, syvä kaipaus vaan.
161. Mainen taisto, työ on laantunut. Ikirauhan olet saanut.
162. Hän nukkui herätäkseen eloon parempaan, miss’ei maiset vaivat voi saavuttaa.
163. Lujimmatkin siteet katkeavat kerran. Ikuista vaan on rakkaus Herran.
164. Mentyäsi päivä pilveen käy valon sädettä ei yössä näy.
165. Herra, Sinun armosi on suurempi kuin elämä.
166. Herra, Sinun tykönäsi on anteeksiantamus.
167. Hiljaa kuolon kello lyö, päättyi isän päivän työ. Haudan lepoon kutsui väsyneen.
168. Rakkauteeni hellään, hyvään, kiedon unesi syvään.
169. Jo rauhan sait. Sä pääsit lepohon. Sun tuskas, taistelus ohi on.
170. Herra, auta meitä tahtoosi tyytymään.
171. Herra antoi, Herra otti. Kiitetty olkoon Herran nimi.
172. On niin kuin päivä mailleen mennyt ois, kun isän silmään katse sammui pois.
173. Ole valmiina päivin ja illoin, joka aamu, hetki ja yö. Kun et tiedä missä ja milloin sydän viimeisen kerran lyö.
174. Sun hautas aukeni liian varhain, jos ihmismielin se mitataan. Vaan Herran tahto on aina parhain, se oppikaamme muistamaan.
175. Auttanut ei ihmisapu, hoiva. Jeesus parhaan avun soi.
176. Älä pelkää, sanoo Herra. Minä olen sinut nimeltäsi kutsunut. Sinä olet minun.
177. Yön siivet jo peittävät ehtoon. Hän siirtyy muistojen lehtoon.
178. Elämässä arvokasta vain hyvän ihmisen muisto.
179. On päättynyt rakkaamme maallinen retki, niin yllättäen tuli lähtösi hetki. Olkoon leposi rauhaisaa, pyhää.
180. Ahersit ahkerasti tehden työtä, päivä riittänyt ei valvoit yötä. Nurkumatta pelon kuorman kannoit.
181. Hiljaa Herran käsi käteen väsyneen. Hiljaa siirtyi äidin sielu kotiin iäiseen.
182. Herra annoit uupuneelle parhaimpasi, annoit hänelle rauhan rauhastasi.
183. Tutkimattomat ovat Herran tiet.
184. Jumala on rakkaus.
185. Sammui loiste silmäin valon, taukosi sykintä sydämen jalon.
186. Kilvoituksen kestit hyvän, palkinnoksi sait, uneen syvän.
187. On maa, johonka kaikki polut katoaa, on rauhan maa.
188. Mun kanteleeni kauniimmin taivaassa kerran soi. Siellä uusin äänin suloisin, mun suuni laulaa voi.
189. Yksin tietä kuljen kuvasi muistooni suljen.
190. Mentyäsi suru jää. Kyynel kirkas kimmeltää..
191. Kukat sun uneesi rauhan tuokoot, lempeäksi lähtö hetkesi luokoot.
192. Kuihtuvat kummulla kukat nää. Muistosi kallis jälkeen jää.
193. Oli vuoro sun lähteä varhain, kun päivä on kukkiva, parhain.
194. Elämänpurtesi rantaan laski, punertaa taivaalla ehtoon vaski.